Maneesilla. Treeneissä mukana Sami ja Arttu, sekä Katja ja Ronja mun lisäksi. Lämpötila -2 astetta ja kouluttajana Sinikka.

NUCA

Mielenkiintoinen pikkurata ilman muita kontakteja, paitsi keinua. Ensin kolme hyppyä, jonka jälkeen täyskäännös takaisin päin kepeille, lähti suunnilleen samasta linjasta kolmannen hypyn kanssa. Tietysti hyppyjen jälkeen ansana kolme putkensuuta... Kepeiltä keinulle, joka oli noin keppien puolesta välistä eteenpäin, keppien menosuuntaan. Keinulta hypylle, kierrätys ja taas hypylle jonka jälkeen hyppy 90 asteen kulmassa ja putkeen, ei heti ensimmäisestä päästä vaan toisesta, taas toiseen putkeen ja kepit ja yksi hyppy. Alku meni loistavasti, Nuca ei edes vilkaissut putkia ja olis loistavasti pilkkinyt itsensä kepeille sisään, jos mä en olis TAAS ollut tiellä ja ohjailemassa sitä! Mun olis jo pikku hiljaa alettava oppiin, että se koira osaa mennä kepit ihan itse. Keinu täysi fiasko, Nuca hyppäsi puolessa välissä pois ja namille! Puomilla ja A:lla se nami toimii, mutta ei keinulla. Nupe on niin älyttömän AHNE. Siis keinulle ei namia. Ne kolme hyppyä ok ja putkeen väärästä päästä. Mä sahasin sitä kohtaa vaikka kuinka monta kertaa ja Nuca oli edelleen sitä mieltä, että se menee oikeesta päästä sisään. No, sitten tarvi turvautua liioiteltuun haltuunottoon ja vielä makupalaan siitä palkaksi, niin johan alkoi toimia. Loppu ihan hyvin.

Sitä rataa sitten sahattiin muutamaan kertaan ja se parani kerta kerralta. Kepeille meno radan ekassa osiossa oli loistavaa, meni tosi pienestä kulmasta sisään ja meni kepit vauhdilla. Muutenkin nopeutta alkoi löytymään, olis ollut vielä enemmän, jos mä olisin kanssa jaksanut liikkua nopeammin, mutta enhän mä ne kaikki toppavaatteet päällä jaksa juosta niin kovaa kuin kesäkelillä ja maneesin pohjakin oli melkoista puuroa. Mä sanoisin, että Nuca alkaa olla nyt parhaimmillaan! Neiti täyttää kohta kuusi vuotta ja musta tuntuu, että se lukee mua ja mun ajatuksia päivä päivältä vaan paremmin!

SIRE

Sirelle ei tehty niin vaikeeta rataa. Otettiin alkuun kolme hyppyä, putki ja kepit. Hypyt meni hyvin ja rimat pysyivät ylhäällä. Sain putkeen sisään jopa oikeasta päästä, vaikka ohjasin Sireä tosi kaukaa ja takaa. Mutta Sire kuuntelee ja kattoo mun vartaloo enemmän ja paremmin kuin Nuca. Ja sitten ne kepit. Koira tulee putkesta aivan tajuttomalla forcella ja yrittää mennä oikeesta välistä sisään, mutta epäonnistuu. Munkin paikka aivan väärä ja liian lähellä sisäänmenoa. Uusi yritys ja taas sama juttu, menee väärältä puolelta sisään. Ja tätä me sahattiin melko monta kertaa, kunnes tajuttiin, että mä olen aina ollu liian lähellä keppien sisäänmenoa, joten Sire on oppinut yrittämään väärin sisään, kun mä olen yleensä ollut aina tiellä! Että näin taas ohjaaja pilaa koiran suorituksen! Jep jep, ei muuta kuin opettamaan Sirelle sisäänmenoa oikein. Tehtiin niin, että annoin käskyn kepit ja näytin kädellä ja Sinikka palkkas koiran kun tuli oikein sisään. Tätä me sitten harjoiteltiin ja Sirekin alkoi ymmärtämään. Lopuksi otin vielä muutaman hypyn kierrätyksellä ja putken. Ne meni hyvin ja rimat pysy ylhäällä. Keinu jätettiin tänään väliin, koska siinä on menty takapakkia, Sire arkailee keinulle menoa, vaikka mitään tapaturmaa ei ole sattunut. Sire oli tän treenin jälkeen tosi väsynyt, se keppiharkka otti pojalla tosiaan voimille!