Pitkästä aikaa taas kirjoituspuuhissa! Kyllä mä olen ollut niin saamaton tän blogin pitämisen kanssa, mutta nyt mä lupaan parantaa tapani ; ) Kerron tässä, mitä on tapahtunut lähes tämän vuoden kirjoitustauon jälkeen, kyllä me ollaan treenattu, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse olen aloittanut opiskelun syksyllä -07, joten siksi kaikki asiat on vaan jotenkin jääneet.

 

Treenit tutussa paikassa maneesilla ja kouluttajana Pia. Mukana treeneissä Sami ja Arttu sekä Anne ja Keira, mun lisäksi. Lumipyry, pakkasta -0.

NUCA

Kerron nyt tässä ensin alkuun, että mitä meille on oikein tässä lähes vuoden aikana tapahtunut. Nucasta on tullut TK1, kävin kesällä kolmannen alon kisan ja niin siinä kävi! Tosin mikään huippusuoritus se kisa ei ollut, mutta ykköstulos kuitenkin. Lisäksi Nucalla on agilityssa yksi nollavoitto, mun siskoni Pian ohjastamana se saatiin aikaan viime kesänä Heinolassa. Ehkä Nuupelista vielä joskus tulee AVA! Kävin myös syksyllä Nucan kanssa yksissä kisoissa, tuloksena radalta 10. No, eihän sitä voi ihmeitä odottaa, kun ei todellakaan treenattu koko syksynä agia, opiskelujen aikataulut ei sopinut yksiin treenien kanssa. Pelastuskoirapuolella käytiin viime syksynä taidontarkastus ja läpihän se meni, mun mielestä koira toimi ehdottomasti parhaiten, kuin ikinä aikaisemmin kokeessa! Siis jatkamme hälyryhmässä ainakin vuoden.

Tämän päiväiset agitreenit olivat onnistuneet. Rata oli kiva, mutta ei liian helppo. Harjoiteltiin twistaamista, joka on mulle ehdottomasti vaikeempaa kuin koiralle! Ainoa hankaluus oli se, että namit veti Nucaa puomille, oli nimittäin seuraavana esteenä. Olen nyt alkanut käyttämään makupaloja sekä puomin, A:n että keinun kontakteilla, että sais kontakteihin vauhtia ja sekuntteja pois. Nupe on myös oppinut irtoamaan kivasti, enää se ei loppusuoralla käänny katsoon mua, vaan painaa eteenpäin kunhan vaan muistan käskyttää! Siis paljon parannusta on tapahtunut, pitäis vaan yrittää kisata ahkerammin...

 

SIRE

Sirppulista on kasvanut äijä! Ja tosi upea sellainen. Marko kävi Siren kanssa BH-kokeessa viime toukokuussa ja läpäisi sen! Oli tosi hienoa katsella rinta ylpeydestä rottingilla, kun koiralla on niin mahtavaa seuraamista! Mitä Sirestä tuliskaan, jos sen kanssa ehtis kunnolla treenaan!!???  Marko ei vaan oikein meinaa ehtiä pojan kanssa treenaamaan, toi työ pirulainen kun verottaa niin paljon vapaa-aikaa. Lisäksi Sire läpäisi pelastuskoirapuolella loppukokeen valoisan osuuden, joten myös Sire on nyt hälyryhmässä ollut keväästä saakka!

Agitreenit tuttuun, varmaan tapaan. Sire on mennyt harppauksen eteenpäin, kun vaan ohjaajakin menis samaa tahtia perässä! Mulla vaan on sitä vikaa, että ohjaan Sirppua kuin Nucaa ja siitähän ei silloin mitään tule. Samat twistit kuin Nupen kanssa, Sire hoksas jutun nopeemmin. Nyt ollaan menty jo puomia ja A:ta ihan osana rataa ja alkaa sujumaan melko hyvin. Puomi on Sirelle selkeesti vaikeempi hahmottaa esim. hypyn jälkeen, kuin A. Kepit ukko menee loistavasti, lähes itsenäisesti! Hankaluutta on sisäänmenossa ja rytmittämisessä, Sirelle meinaa tulla vähän liian kiire suorittaa keppejä. Hyvä treeni, treenattiin myös haltuunottoa, mutta siinähän ei Sirellä ole ongelmia.

 

VOLTTI

Ihanalla pienellä Herra Hattaralla ei koesuorituksia ole tänä aikana kertynyt, mutta kokemuksia sitäkin enemmän! Käytiin hattaran kanssa Tallinnassa voittaja näyttelyssä keräämässä kokemuksia matkustamisesta, sekä siitä, että ollaan vaan ihan kahdestaan ilman muuta laumaa ja loistavastihan se reissu meni. Voltti käyttäyty aivan mainiosti ja näyttelystä saatiin EH, handlerina toimi hyvä ystäväni Maarit. Että aloitettiín toi näyttely-ura ihan pikku näyttelystä... Lisäksi Voltti kävi MH-testissä ja se järkytti pienen pojan maailmaa aika paljon, mutta siitäkin selvittiin. Voltti kävi myös agilityn alkeiskurssin ja nyt meillä on treenipaikka maanantain ryhmässä ja säännöllisesti ollaan käyty treeneissä. Ja edistystäkin on tapahtunut! Tottis, äh se niin ihana tottis... Nyt ollaan siitä tauolla, kun mulla on motivaation puute ja Voltin pitää saada nollata itseään, olen treenannut sitä hampaat irvessä ja nyt se ei ole Voltistakaan enää kivaa. Että näin mä olen sitten tällä tulisella ja tempperamenttisella luonteellani tehnyt koiralle hallaa, kyllä mua harmittaa, kun ton asian tajusin. Pitäis vaan ymmärtää, että se ei ole samanlainen kun noi kaksi muuta. Tottiksessa jäätiin liikkeestä istumisen harjoitteluun ja siitä jatketaan varmaan joskus kesän kynnyksellä. Että näin!